• Noora @Taidesukellustehdas

Sarjasukeltaja haastattelussa: Katriina Aresalo-Rontti



“Taidesukellus on elämys, joka johdattelee löytämään itse.”


Huhtikuisena maanantaina istumme Katriina Aresalo-Rontin kanssa Kampin ateljeen lämpöisten värien syleilyssä. Aiheena on – mikäs muukaan kuin – Taidesukellus. Näkemystä tällä sukeltajalla riittää: Katriina on kaikkien aikojen ensimmäinen taidesukeltaja. Tähän päivään tultaessa työpajoja on takana jo huimat 10 kappaletta.


Mikä taidesukelluksessa on vedonnut sinuun niin, että olet palannut aina uudestaan?


Taidesukelluksessa pysähdytään, se on aito carpe diem -hetki. Silloin ollaan läsnä vain sitä varten, mitä itsestä kumpuaa. Työpajassa luodaan tila, jossa on helppo löytää itsestä tunteita ja asioita. Minulle se on se tärkeä juttu, jota odotan joka kerta. Se ei ole mitään tiettyä tai toistuvaa, vaan mahdollisuus löytää jotain, jättää jotain, käsitellä jotain ja vapauttaa itsestä jotain”, Katriina kuvailee.


“Jotkut käyvät psykologilla, hieronnassa tai joogassa. Taidesukellus on itselleni terapeuttinen, sielunhoidollinen asia. Sen parissa olen löytänyt tavan mennä sisälle itseen. Sen, ettei tavoittele mitään tiettyä lopputulosta.”


Aina eka kerta


Ensimmäinen Taidesukellus-työpaja järjestettiin vuonna 2016. Taidesukelluksen matkaa pidempään seuranneet muistavat Sydänsylin – Suomen suurimman yhteisötaideteoksen, joka toteutettiin Suomi100-juhlavuoden kunniaksi. Taidesukelluksen perustaja, taiteilija Paula Julia Rusokallio oli nähnyt valtaisan teoksen omassa unessaan, ja lähti luovan hulluuden turvin toteuttamaan näkemäänsä tosielämässä.


100-neliöisen teoksen maalaus kesti kokonaiset puolitoista vuotta, ja sen luomiseen osallistui 1048 ihmistä ympäri Suomen, mukaan lukien Katriina. Hänelle ensimmäinen työpaja on ollut yksi merkityksellisimmistä sukelluksista, “mieletön syväsukellus”, jotain samaan aikaan hyvin henkilökohtaista sekä yhteisöllistä:


“Yllätyin silloin, miten intiimin hetken voi kokea täysin ventovieraiden kanssa. Oloni oli paljastunut, yhteisöllinen ja hurjan hyvä. Valtaosa ihmisistä sukeltaa itsekseen ja itselleen, on ihan omissa ajatuksissaan – mutta silti koet olevasi ryhmässä, ja voit avautua muiden seurassa. Kaikilla on sukelluksessa oma kokemuksensa, mutta silti se tilanne on yhteinen: kaikki ymmärtävät, että tämä on jotain ainutlaatuista.”


Miten kuvailisit sitä ainutlaatuista ainesta – mitä taidesukellus on?


“Jos tätä elämystä pitäisi kuvailla kolmella sanalla, sanoisin avartava, yllättävä ja sytyttävä. Taidesukelluksen erottaa monista muista elämyksistä vapaus – tekeminen on ohjattua, mutta sen sijaan että jäljennettäisiin olemassaolevaa, menetelmä auttaa ihmisen löytämään itsestään omanlaisen luovuuden [, oman tavan tehdä]. Taidesukellus johdattelee löytämään itse”, hän summaa.



Työporukalla tiimiytymässä


“Kun olen kertonut taidesukelluksesta muille, hyvin tyypillinen ensireaktio on sanoa etteivät he osaa piirtää tai maalata. Vastaan, että ei tarvitsekaan! Työpajoissa käytetään kuvataiteen keinoja ja menetelmiä, mutta keskiössä ovat sinun itsesi löytämät asiat, elämykset ja yllätykset. Kannattaa lähteä avoimesti mukaan, tulet löytämään itsestäsi jotakin.”


Viime vuosina Katriina on sukeltanut monipuolisesti, mukaan lukien kolmen eri työporukan kanssa. Ensimmäinen työ-sukellus tapahtui viitisen vuotta sitten suurehkolla porukalla. Katriina kuului vasta perustettuun uuteen yksikköön, jonka työryhmässä pohdittiin, miten porukan tiimiytymistä voidaan tukea. Yhtenä vaihtoehtona hän toi esille taidesukelluksen.


“Tiedostimme, että taide-sisältöjä kohtaan voi olla ennakkoluuloja ja että joukossa on varmaan henkilöitä, jotka säikähtävät pensseliä tai kyniä. Työpajan alussa muutama osallistuja kertoikin, miten koulun kuvaamataidon tunnit olivat yhtä tuskaa. Elämys oli kuitenkin erittäin onnistunut. Myöhemmin illallisella henkilö, joka oli kovimpaan ääneen puhunut koulun kuvistuntien ahdistavuudesta, kertoi miten upeaa hänelle oli ollut - miten Taidesukellus oli ollut vaikuttava kokemus. Hänen sukelluksen aikana henkisesti kulkemansa matka oli ollut kaikkein pisin: itsestä löytyi innostus luomiseen menneisyyden kamalista kokemuksista huolimatta. Siitä tuli onnistumisen fiilis”, Katriina muistelee.


Työkaluja tunteiden käsittelyyn


Myös Katriinan läheiset ovat saaneet tutustua taidesukelluksen maailmaan. Hän on antanut työpaja-elämyksiä lahjaksi muutamille ystäville sekä perheen jäsenille:


“Olen tuonut taidesukellukseen mm. mieheni. On ollut ihanaa saada yhdessä jakaa asia, joka on itselle merkityksellinen. Hän ei olisi hakeutunut sukeltamaan omin päin ja siksi tuntui erityisen hyvältä havaita, että tämä oli mielenkiintoinen juttu hänellekin.”


Lisäksi Katriina on sukeltanut tyttärensä kanssa kahdesti – ateljeella sekä etänä. Hänen mukaansa Taidesukelluksessa ihminen löytää lahjan itsestään: se on mahdollisuus viedä läheinen ihminen johonkin, mihin tämä ei muuten menisi. Tällä on ollut yllättävänkin merkittävä vaikutus omaan elämään ja perhesuhteisiin, kuten Katriina summaa:


“Minusta tuntuu hirveän tärkeältä, että olen pystynyt antamaan omalle lapselle työkalun tunteiden käsittelyyn.”



Seuraavat 10 sukellusta


Mikä tuo ihmisen taidesukeltamaan yhä uudelleen? Katriinan näkemys on seuraava:


“Sarjasukeltajana tunnen työpajassa käytettävät menetelmät, eli ne eivät ole yllätys. Silti voin luottaa siihen, että jokaikinen kerta on erilainen: väljä ohjaus jättää asioille tilaa nousta pintaan. Ihan sama millä fiiliksellä tulee, ohjattu työpaja vie keskittyneisyyteen. Sitä pystyy itse ammentamaan kokemuksesta jotain: rauhaa, iloa, elämää, energiaa – jotain. Kun ajattelee mitä tunteita sen kolmituntisen aikana käy läpi… joka ikinen kerta on ollut merkityksellinen, mukana on ollut naurua, usein myös kyyneliä ja liikuttumisen tiloja”, Katriina kertoo.


Seuraavaa sukellus-kymmenystä kohti siis jatketaan?


Katriina naurahtaa: “Uskon asiaan, eli aion sukeltaa edelleen!"